Kevään tuntua on Lissabonin ilmassa kun puut ja pensaat ovat alkaneet kukkia ja myös kilpailukausi lähenee loppupuoliskoa. Tässä osiossa summaan sitä, mitä asioita on täältä jäänyt mieleen ja mukaan otettavaksi kohti seuraavia haasteita. Hyviä lukuhetkiä!
4 asiaa, jotka olen oppinut tai oivaltanut Portugalissa
1. Merkityksellisyys (Meaningful)
Yksi isoimmista asioista, jonka olen havainnut, on jalkapallon -ja futsalin merkityksellisyys. Tämä on ilmennyt kaikissa ympäristöissä, jossa olen ollut, mutta erityisesti ollessani mukana Benfican miesten edustusjoukkueen arjessa. Vaativa toimintaympäristö seuran asettamine paineineen ohjaa toimintaa. Kannattajat sekä seura vaativat menestystä, voittoja ja pokaaleita. Hävityn ottelun jälkeen valmennustiimi ei lähde ulos syömään kannattajien kohtaamisen pelossa, vaan mieluummin pysytellään kotona, kunnes pöly on hieman laskeutunut. Tappion jälkeen suruaika kestää ainakin seuraavaan otteluun asti. Päävalmentaja on suosiolla jäädyttänyt sosiaalisen median käyttämisen.
Jokainen harjoitus on tärkeä ja merkityksellinen, harjoitusta käsitellään niin kuin timanttia ja siihen valmistaudutaan huolellisesti. Jokaiseen harjoitteiseen valmennustiimi heittäytyy täysillä, oli se sitten warm up peli, rondo tai mikä hyvänsä harjoite. Jos harjoitus ei ole sujunut toivotunlaisesti niin tästäkin seuraa suruaika, pettymys, ei niin pitkä kuin tappiollisesta ottelusta, ehkä korkeintaan seuraavaan päivään asti.
Kerron yhden esimerkin, jonka taannoin koin. Normaalisti tekninen johtajamme Luis Estrela pyrkii olemaan paikalla kaikissa mahdollisissa tyttöjen ja poikien tapahtumissa. Olin menossa seuraamaan Benfican poikien U19 ottelua ja kysyin, olisiko Luis paikalla seuraamassa ottelua, jotta voisimme seurata ottelua yhdessä. Hän viestitti, että tällä kertaa hän katsoo ottelun kotoaan Benfica tv:stä.
Ensimmäisen puoliajan jälkeen tulostaulu näytti melkein epätodellista 0–5 tilannetta vierailijajoukkue Burinhosalle. Burinhosan riveissä vasta 16-vuotias portugalilaisen futsalin suurlupaus Thomas Silva pyöritti komeaa näytöstään antamalla shokkihoitoa järkyttyneelle kotiyleisölle. Juuri kun toinen puoliaika oli alkamassa, huomasin teknisen johtajan istuvan alakuloisena katsomossa. Kävelin hänen luokseen ja kysyin: Eikö sinun pitänyt katsoa peli kotona?
”Näin ensimmäisen puoliajan ja minun oli pakko tulla paikalle”, hän vastasi. Ottelu päättyi lopulta vieraiden 3–7 voittoon. Pelin loputtua kello lähenteli yhtätoista sunnuntai-iltana. Luis kävi kättelemässä kaikki pelaajat sekä valmennustiimin ja oli loppuhuudossa mukana. Osoitus intohimosta, sitoutumisesta ja merkityksellisyydestä.
2. Kilpailullisuus (competitiveness)
Toisena on kilpailullisuus tai kilpailullisuuden merkitys, joka liittyy ykköskohtaan ja oikeastaan kaikki kohdat liittyvät toisiinsa. Kilpailullisuus on laaja käsite, mutta kuten mainitsin niin seuran (Benfican) tavoitteet ja arvot ohjaavat vahvasti toimintaa. Voittaminen ja menestys ovat tärkeimmät arvot. Laadun ja vaatimustason pitää olla huipputasolla. Pelaajia (ja valmentajia) arvioidaan jatkuvasti ja uusia scoutataan intensiivisesti, niin junioreissa kuin aikuisissa.
Peleissä jokainen antaa kaikkensa, tilanteisiin mennään kovaa ja pelottomasti. Yleisö sekä ympäristö tuo oman mausteensa kilpailullisuuteen. Peli on intensiivisempää, pienessä betonipohjaisessa salissa, jossa yleisö on lähellä ja turvarajoja ei ole olemassa, vaaran tunne on käsinkosketeltava. Seura ei epäröi heittää ulos heikosti pärjääviä valmentajia tai pelaajia, jonoa oven takana suurseuraan riittää.
Maaleja tuuletetaan niin joukkueen kesken kuin yleisössäkin, vanhemmat elävät tunteella otteluissa mukana. Eri kentän osissa tapahtuvia voittavia pelitekoja tuuletetaan näyttävästi, myös junnuissa. Penkki elää ottelussa vahvasti mukana, välillä liiankin vahvasti. Kaikki tämä vaikuttaa kilpailullisen ympäristön tunteeseen ja luomiseen. Suuseurojen väliset ottelut ovat pelaajille ja valmentajille stressaavia ja vuorovaikutus on haastavaa kovan metelin takia.
Kaikissa Portugalin sarjojen otteluissa, jossa olen ollut, on aina paikalla vähintään 2 poliisia. Aluksi ihmettelin tätä käytäntöä, mutta sitten kun otteluita alkoi olemaan alla enemmän, ymmärsin, että kulttuuri on täällä sen verran kiihkeä, että virkavallan mukana olo on perusteltua. Ilman poliiseja esimerkiksi moni tuomari lähtisi mustan silmän kanssa kotiin. Kerran todistin lähietäisyydeltä vanhempien välistä aggressiivista tilannetta, johon piti kutsua toisella puolella kenttää seisoneet poliisit rauhoittelemaan tilanne.
U19 poikien ottelua seuratessa havaitsin, miten joukkueiden vaihdossa olevat pelaajat kannustivat, ohjasivat sekä tuulettivat onnistuneita suorituksia. Nämä sosiaaliset ryhmädynaamiset toiminnot tekevät futsalista niin hienon lajin. On hienoa seurata joukkuetta, josta huokuu ”kilpailullinen yhtenäisyys”.
Kilpailullisuudesta puhuttaessa ei voi unohtaa Portugalin jalkapalloliiton tekemää työtä. Kansallisten kilpailujen kasvattaminen, kansainvälisten tapahtumien määrä sekä tyttöjen ja poikien maajoukkueiden määrien kasvattaminen luovat kilpailua, tavoitteita ja unelmia.
3. Urheiluseurakulttuuri (sports club culture)
Seurat ja vahvat seurakulttuurit luovat itsessään kilpailua ja merkitystä. Suurseurojen väliset ottelut ovat uskonnollisessa asemassa. Benficalla on ryhmähuutona myös seuran logosta latinaksi löytyvä ”De Todos, Um”, joka on pyhyydessään vertaansa vailla. Sain tästä esimerkin edellisen viikon harjoituksissa, kun U15 päävalmentajamme antoi yhdelle pelaajistamme palautetta. Palautteenanto loppui kirjaimellisesti kesken lauseen, kun edellä mainittu huuto kuului toiselta puolen salia. Kaikki valmennustiimin jäsenet alkoivat taputtaa ja katsoivat suuntaan, josta huuto kaikui. Heti tämän hämmentävän hetken jälkeen palautteenanto jatkui.
Olen urheiluseurakulttuurista kirjoittanut jo varmaan kyllästymiseen asti, mutta mielestäni tämä on osa-alue, jota meillä Suomessa syystä tai toisesta ei vielä osata optimaalisesti luoda ja hyödyntää.
Myös pienemmillä seuroilla on vahva identiteetti ja brändi. Ne kiinnittyvät omaan alueeseensa, seuratalojen, ravintoloiden sekä tietysti futsal ja futiskenttien kautta. Seurojen määrä Lissabonin alueella on mykistävä. Suurin osa ihmisistä kannattaa jotakin seuraa, yleensä kannatetaan jotakin kotipaikan seuraa ja sitten yhtä isommista suurseuroista. Portugalista on melko vaikea löytää ravintolaa tai kahvilaa, jossa ei näytettäisi televisiosta jalkapalloa. Jalkapalloperheen lajit ja seurat ovat tärkeitä ja merkityksellisiä ilmiöitä. Canal 11 näyttää monipuolisesti ilmaiskanavalla jalkapalloperheen lajeja niin aikuisten kuin nuorten kilpailuja, tarinoita, historiaa sekä henkilökuvia.
4. Työskentely ulkomailla (working abroad)
Uskallus lähteä ulkomaille työskentelemään ja oppimaan on itsessään jo merkittävä askel. Epämukavuusalueelle heittäytyminen, kielen opiskelu, uuteen kulttuurin tutustuminen ovat kaikki tärkeitä asioita kehittymisessä ja kasvussa. ”Maailmaan sisään meneminen”, menee rohkeasti sisälle maailmaan, tutkii, pureskelee ja syleilee sitä. Pyrkii yhteyteen erilaisten ihmisten ja ympäristöjen kanssa, rakentaa suhteita ja verkostoja. Toimia, joiden arvon saattaa huomata vasta paljon myöhemmin. Olen saanut toimia valtavassa organisaatiossa ja integroitunut myös Portugalin jalkapalloliiton systeemeihin, tutustunut isoon määrään laji-ihmisiä ja rakentanut elinikäisiä suhteita. Aika täällä ei ole ainakaan heikentänyt sitä ajatusta, että voisin tulevaisuudessa työskennellä ja luoda omaa urapolkuani ulkomailla.
Viimeinen kuukausi täällä on alkanut ja paljon on vielä mielenkiintoisia kohtaamisia edessä, joten otetaan siitä kaikki irti. Jos asiat sujuu suunnitellusti niin pureudun ensi blogissa tyttöjen ja naisten futsalkulttuuriin Portugalissa.
Mukavaa kevään jatkoa!