Tervehdys hyvät lukijat!
Marun matkassa blog is back! Useat ihmiset ovat tämän perään kyselleet, joten pakkohan se on raporttia alkaa kirjoittamaan. Nautinnollisia lukuhetkiä.
Portugalin loputtomat hiekkarannat ja Euroopan ehkä kiehtovin jalkapallo- ja futsalkulttuuri on enää kaunis muisto. 7 kuukautta Benfican organisaatiossa erilaisissa valmennus- ja koulutustehtävissä oli urani kannalta merkittävä askel. Melko pian Suomeen palattuani sain tarjouksen Vietnamista, pääkaupunki Hanoista, jossa oli tarjolla Thai Son Bac nimisen miesten pääsarjajoukkueen fysiikkavalmentajan rooli.
Kun mahdollisuus tähän aukeni niin oli neuvoa-antavan paikka. Tällä kertaa se vaati sen, että perheeni jää Suomeen. Erittäin vaikeita päätöksiä, joita elämässä joutuu (tai pääsee) tekemään ja sen seuraukset on kestettävä.
Näin ollen tein vuoden valmentajasopimuksen Vietnamiin. Halusin palavasti nähdä löytyykö Vietnamistakin futsalkulttuuria?
Joukkuetta valmentaa kokenut espanjalainen Victor Acosta, joka on hänkin on osoittanut kiitettävää futsalhulluutta valmentaen Espanjan lisäksi mm. Romaniassa, Kroatiassa, Kuwaitissa sekä Japanissa.
Tätä kirjoittaessani olen viettänyt Pohjois-Vietnamissa sijaitsevassa yli 8 miljoonan asukkaan pääkaupungissa hieman vajaa kaksi kuukautta . Jos aloitetaan arjesta ja elämästä täällä yleisesti. Seura on hoitanut asiat erinomaisesti. Asunto on ”rauhallisella” asuinalueella kaukana ydinkeskustan hälinästä, löytyy kuntosalia ja uima-allasta ja lähettyvillä useita kahviloita sekä ravintoloita.
Kuskimme Mr.Wu noutaa minut ja Victorin sovittuna aikana sveitsiläisen kellosepän tarkkuudella. Takapenkillä virnuilee meidän kolossimainen brassipivotti Alessandro da Silva, jonka Wu on noukkinnut matkalta kyytiin. Reissu Vietnamin jalkapalloliiton päämajaan, jossa harjoittelemme kestää n.10min.
Ensimmäinen asia mitä täällä hämmästelee on liikenne. Sitä on vaikea kuvailla. Se on kaaottista, hullua ja täysin hulvatonta, mutta jollakin tavalla toimivaa. Toinen asia on infernaalinen kuumuus ja vaikka etelän verta minussakin on, niin siihen on ollut totuttelemista. Monta muutakin asiaa tulee mieleen, mutta makustellaan niitä lisää tulevissa kirjoituksissa.
Joukkueemme pelaajat harjoittelevat, syövät, nukkuvat ja elävät Vietnamin jalkapalloliiton harjoituskeskuksessa. He ovat kaikki ammattilaisia ja käytettävissä toimintaamme 24/7. Valmennuksen näkökulmasta siis optimaalinen tilanne. Harjoituksia oli kilpailukauden ulkopuolella n. 8-9 kertaa viikossa. n.6 kenttää ja 2 voimaharjoitusta kuntosalilla. Kenttävuoro on aamuisin, jolloin ilma ei vielä ole aivan niin tukala. Nyt kilpailukaudella harjoittelemme n. 5-6 kertaa viikossa.
Minun vastuu-alueena on toimia toisena valmentajana sekä vastata fyysisen valmennuksen ohjelmoinnista. Tuen myös U19 poikien joukkueemme fyysistä harjoittelua. Valmennustiimiimme kuuluu päävalmentajan ja minun lisäksi, tulkki, apuvalmentaja, maalivahtivalmentaja ja lääkäri, jotka ovat kaikki päätoimisia. Pelaajistamme kaksi vietti kesän Vietnamin maajoukkueen mukana. Aasian maissa maajoukkueet (ainakin Kiinassa ja Vietnamissa) leireilevät todella pitkiä pätkiä kerrallaan.
Joukkueemme on nuori ja taitava. Väitän, että kamppailisimme tasaväkisesti Suomen liigajengejä vastaan, vaikka vertailu onkin vaikeaa. Thai Son Nam, Vietnamin kärkijengi oli tämän vuoden Aasian seurajoukkueiden cup kilpailuissa kolmossijalla. Suomen miesten maajoukkue pelasi taannoin Vietnamia vastaan voittaen ottelun 4-2.
Sarjassa on vain 8 joukkuetta ja tämä onkin vietnamilaisen futsalin haaste, kilpailukaudet ovat erittäin lyhyitä. Toivottavasti ensi kaudelle liitto saa kehitettyä sarjaa. Jokaisella joukkueella saa olla vain 1 ulkomaalaispelaaja.
Puoleentoista kuukauteen meillä on toisen kierroksen aikana 7 ottelua, joista 5 on täällä Hanoissa kotikentällä. Kaikki ottelut pelataan n. viiden päivän välein. Sarja päättyy 4.8. Erillisiä play-offeja ei syystä tai toisesta ole. Seuraava kilpailutapahtuma on vasta joulukuussa, jolloin pelataan Vietnamin Cup, joten kilpailutauko on n. 4-5kk pitkä. Tämä on melko haastavaa henkisesti pelaajille. Valmennuksen näkökulmasta se tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten ominaisuuksien kehittämiseen. Uusi kausi alkaa vasta maaliskuussa 2024, joten harjoituskentällä saadaan viettää roppakaupalla aikaa.
Vietnamin jalkapalloliiton johtoportaassa vaikuttava ”Mr.Tu” on kriittinen henkilö koko vietnamilaisessa urheilukulttuurissa. Hän rahoittaa useampia pääsarjan futsaljoukkueita, meidät mukaan luettuna sekä myös esimerkiksi koripalloa. Mielenkiintoista maustetta juuri alkaneeseen toiseen kierrokseen tuo kahden Akaa Futsalin sopimuspelaajan saapuminen Vietnamiin pelaamaan. Maajoukkuerinkiin kuuluva Aleksi Pirttijoki vahvistaa Thai Son Namia sekä Italo ”Bob” Henrique viime vuoden mestaria FC Sahakoa. Molemmat ovat päässeet pisteille heti ensimmäisissä otteluissa. Itsellänikin on taustaa Akaa Futsalin organisaatiosta, joten seura on hyvin täällä ”edustettuna”. Erityiskiitokset nykyiselle Suomen futsalmaajoukkueen päävalmentajalle meidän pahimpien kilpailijoiden vahvistamisesta. Olemme aloittaneet 2. kierroksen ottelut kahdella voitolla, joten meiltä positiivinen aloitus.
Olosuhteet täällä ovat melko hyvät, huomattavasti karummat mitä Suomessa, mutta kaikki tarvittava kokonaisvaltaiseen harjoitteluun ja elämään löytyy. Suomessa olemme tottuneet liian hyvään, eikä se välttämättä ole vain positiivinen asia. Kirjoittelen pelien ja pelaajien luonteesta ja erityispiirteistä enemmän myöhemmissä osissa.
Tällä hetkellä saan elää unelmaani futsalammattilaisena, mitä osaa arvostaa vielä enemmän kun on nähnyt ja kokenut maailmaa sekä tavannut paljon futsalin parissa toimivia ihmisiä. ”Kortistossa” on valtava määrä valmentajia, jotka etsivät työpaikkaa lajin parista. Nautitaan elämästä ja siitä mitä tehdään vielä kun voidaan.