MITÄ JALKAPALLO VOISI OPPIA FUTSALILTA?
Jalkapallon ja futsalin parissa valmentaminen Suomessa ja ulkomailla on saanut minut katsomaan peliä monesta suunnasta. Erilaiset pelaajat, valmentajat ja toimintaympäristöt ovat haastaneet omaa ajatteluani ja herättäneet kysymyksiä siitä, mitä opetamme, mitä arvostamme ja mitä jää huomaamatta.
Marun matkassa jatkuu nyt pelin äärellä. Tässä blogissa jaan havaintojani ja kokemuksiani valmentamisesta, pelaajien kehittymisestä ja ympäristöistä, joita rakennamme heidän ympärilleen. Haluan avata pelin yksityiskohtia ymmärrettävästi, kyseenalaistaa totuttuja toimintatapoja ja tuoda keskusteluun käytännön esimerkkejä.
Ensimmäisessä osassa pohdin, mitä jalkapallo voisi oppia futsalista. Lajilegenda Pertti Kemppisen kirjoitukset suomalaisesta pelaajakehityksestä ja Eerikkilässä järjestetystä poikien tähtitarhaturnauksesta antoivat sysäyksen koota yhteen ajatuksia, joita olen pohtinut molempien lajien parissa pitkään.
Kuinka paljon näemme pelaajan osaamisesta, jos katsomme vain sitä, mitä hän tekee pallon kanssa? Miten pelaaja valmistaa itselleen tilaa ja aikaa ennen pallon vastaanottamista? Miten hän auttaa muita onnistumaan? Entä millaisia mahdollisuuksia molempijalkaisuus, luovuus ja pelaajien välinen yhteistyö avaavat?
Kirjoitan omasta kokemuksestani ja valmentajan näkökulmastani. Toivon tekstien herättävän keskustelua ja antavan ajatuksia vietäväksi omalle kentälle. Myös oma ajatteluni saa tulla haastetuksi. Haluan nostaa esille myös ilon, luovuuden, yllätyksellisyyden, leikkisyyden ja katupelit sekä pohtia, millaisen ympäristön lapsillemme haluamme rakentaa?
Tervetuloa pitkän tauon jälkeen taas Marun matkaan – peliä pintaa syvemmältä!
OSA 1: PELAAMINEN ENNEN PALLOKOSKETUSTA
”En oikeastaan valmenna kiekollista pelaajaa, vaan niitä neljää muuta pelaajaa, joilla ei ole kiekkoa. Kiekko on nykyhetki. Ne neljä muuta pelaajaa ovat tulevaisuus.”
– Martin St. Louis (vapaa suomennos)
Omissa havainnoissani pallottomat pelaajat ovat jalkapallossa usein liian staattisesti ”lukittuina” omaan positioonsa tai liike suuntautuu pääosin vain ylöspäin selustaan ilman suunnan, nopeuden ja rytmin muutosta. Pallottomana pitäisi pystyä tekemään tilaa ja aikaa itselle ja kanssapelaajille sekä huijaamaan puolustajaa ennen pallon vastaanottamista.
Jo lasten 5 vastaan 5 -vaiheessa saatamme lukita pelaajia puolustajiksi, laitapelaajiksi ja hyökkääjiksi. Jos lapsi ymmärtää tehtävänsä niin, ettei puolustaja saa nousta tai hyökkääjän tarvitse puolustaa, pelipaikasta tulee pelaamista rajoittava lokero. Jokaisen pitäisi saada osallistua rohkeasti kaikkiin pelin vaiheisiin ja oppia tunnistamaan, mitä tilanne häneltä edellyttää.
Pallollinen tarvitsee ympärilleen pelaajia, jotka tunnistavat, milloin tulla tueksi, milloin uhata selustaa ja milloin liikkua pois avatakseen tilaa toiselle. Pelaaja voi tehdä tilanteen tärkeimmän peliteon koskematta palloon lainkaan.
Futsalissa nämä asiat tulevat jatkuvasti erityisen näkyviksi. Pienessä tilassa jokaisella liikkeellä on merkitys. Liikkeen suunta, ajoitus, rytmi ja suhde puolustajaan sekä joukkuetovereihin ratkaisevat.
Pallottomana kehossa pitäisi olla jatkuva intentio ja herkkyys seuraavaan pelitekoon. Lähdetkö pohjapelaajan paikalta pystyyn? Millä rytmillä lähdet liikkeelle? Juoksetko pallollista puolustavan pelaajan etupuolelta vai takaa? Teetkö pienen valeliikkeen oman puolustajasi näkökentän ulkopuolelle ja tulet välittömästi takaisin lähelle pelattavaksi?
Vaihtoehtoja on lukuisia. Välillä pohjapelaajan on hyvä pysyä keskilinjalla pallon alla, pallon linjassa tai pudottaa reilusti alaspäin, jotta pelin painopistettä saadaan mahdollisesti käännettyä. Klassista pivotin ja pohjapelaajan paikanvaihtoa soisi nähdä enemmänkin. Välillä pohjapelaaja menee syötön jälkeen välittömästi kohti pallollista, jolloin syöttölinja saattaa aueta nopeasti puolustajien välistä. Yksinkertaistettuna syötön jälkeen pelaaminen jatkuu uuden syöttösuunnan tarjoamisena tai tilan tekemisenä kanssapelaajille.
Joskus taas pallottomat hyökkääjät juoksevat pystyyn, sitovat puolustajia ja antavat taitavalle 1 vastaan 1 -haastajalle oman tilansa (isolation). Ajatus voi olla hetken: ”Hoida sinä homma.” Jatkoksi ei kuitenkaan riitä, että muut katselevat, miten tilanne kehkeytyy. Valmius seuraavaan pelitekoon pitää säilyä.
Jatkuva aie ei tarkoita jatkuvaa juoksemista. Myös oikeassa paikassa pysyminen voi auttaa joukkuetta. Vastustajaa pitäisi silti pystyä haastamaan ja huijaamaan jatkuvasti pelin sisällä, myös ilman palloa.
Alla olevalla videolla näemme Portugalin U17-maajoukkuepelaaja Tomas Silvan erittäin älykästä ja tarkoituksenmukaista liikkumista maaottelussa USA:ta vastaan muutaman vuoden takaa. Seuraa erityisesti pallottoman pelaajan ajoitusta: milloin hän liikkuu ja milloin säilyttää paikkansa?
KEHO ON VALMISTETTAVA JO ENNEN KUIN PALLO SAAPUU
Pallon vastaanottamista valmistellaan pallottomana. Havainnoiko pelaaja ympäristöään? Tunnistaako hän paineen suunnan? Pystyykö hän liikkeellään houkuttelemaan puolustajan ensin lähelle ja irtoamaan sitten vastaanottamaan? Millä etäisyydellä puolustava pelaaja on? Milloin kanssapelaajani vastaanottoa pallon ja milloin hän on valmis syöttämään? Onko vartalon asento sellainen, että seuraavaan pelitekoon on useampi vaihtoehto? Minkälaisella teknisellä ratkaisulla hallitsen pelivälineen?
Jos pelaaja alkaa vasta pallon saatuaan pohtia, mitä hänen ympärillään tapahtuu, arvokasta aikaa on jo menetetty. Vastaanottamisen laatua pitäisi siksi arvioida myös sen perusteella, mitä pelaaja teki ennen pallokosketusta.
Pallottoman pelaamisen laatu näkyy siinä, millaisia mahdollisuuksia seuraavalle pallolliselle teolle syntyy. Oikein ajoitettu liike voi antaa vastaanottajalle tilaa kääntyä. Puolustajan huomion siirtäminen voi avata syöttöväylän toiselle. Leveyden säilyttäminen voi antaa pallolliselle tilan haastaa. Näiden tekojen arvo jää helposti huomaamatta, jos seuraamme vain palloa.
Tässä näen yhden futsalin tärkeimmistä opeista jalkapallolle. Pelaajien on jatkuvasti sovitettava oma toimintansa siihen, mitä pallo, vastustajat ja joukkuetoverit tekevät. Pallottoman liikkeen tarkoitus ja ajoitus ratkaisevat, viekö se peliä eteenpäin.
Seuraavassa linkissä on brasilialaisen Flamengon esimerkki U10 vaiheesta.
Martin St. Louis’n ajatukseen palatakseni: tuleva pelitilanne rakentuu jo silloin, kun pallo on vielä toisella pelaajalla. Meidän valmentajien tehtävä on auttaa pelaajia tunnistamaan, miten he voivat siihen vaikuttaa.
Valmentajien kannattaa säännöllisesti harjoituksissa siirtää katse pois pallosta. Kuka valmistaa tilaa itselleen? Kuka avaa mahdollisuuden toiselle? Miten pelaajat kommunikoivat sanallisesti ja sanattomasti? Huomaammeko antaa palautetta myös pelaajalle, jonka ansiosta joku toinen onnistuu? Entä pelaajille, jotka ovat kauimpana pallosta?
Väitän, että jos pelaajat on lukittu tiettyyn muottiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, 13–14-vuotiaiden valmentamisessa joudutaan uuden oppimisen lisäksi purkamaan aiemmin opittuja rajoittavia toimintatapoja. Siksi yhteistyötä, pallottomana liikkumista ja tilanteiden tunnistamista pitäisi harjoitella jo lapsuusvaiheessa.
Seuraavassa osassa käydään tarkemmin läpi tätä pelaajien välistä yhteistyötä: miten pallottomista peliteoista rakentuu kombinaatioita, joilla voidaan edetä, murtautua ja päästä viimeistelemään.
Lisää ajatuksiani valmennuksesta sekä tarjoamistani valmennus- ja koulutuspalveluista löydät verkkosivuiltani: https://totalprocoach.fi/