Kotkan kaupunginhallitus esitti maanantaina, että kaupungin jalkapallostadionin, Arto Tolsa-areenan talvikunnossapito lopetetaan säästösyistä (HS uutinen). Asiasta on noussut melkoinen myrsky ja toki ihan aiheesta. Kotkassa kuten monessa muussakin Suomen kaupungissa on surkeat olosuhteet harrastaa jalkapalloa talvella. Väkisin sitä kuitenkin miettii että miksi lapsien täytyy ulkona harjoitella talvella jalkapalloa, usein harjoituksia perutaan pakkasrajojen paukkuessa tai lunta tuiskuttaa treenatessa siihen tahtiin ettei eteensä näe. Loukkaantumisriskit vielä kaupan päälle.
Kotkassa on ilmeisesti vain yksi halli jalkapalloa varten ja sekin on vajaa mittainen (51m x 90m). Yksi kenttä ei siis riitä ollenkaan jalkapalloilijoiden käyttöön, sillä pelkästään KTP ja Kotkan Nappulat liikuttavat yhteensä noin 850 pelaajaa (lähde). Tämän lisäksi vielä Jäntevän, Kymin Palloilijoiden, sekä Peli-Karhujen jalkapalloilijat. Edustusjoukkueet ja kilpatason jalkapallojoukkueet tarvitsevat tottakai taktisiin harjoituksiin ja tavoitteelliseen harjoitteluun ison kentän myös talvella. Uutisissa kauhistellaankin nyt kun pikkujunioreilta poistetaan harjoitteluvuoroja, koska edustus- ja kilpajoukkueet siirtävät vuoronsa AT-Areenalta Ruonalan halliin. Kysymys kuuluukin mihin pienten kenttien pelaajat tai harrastejoukkueet tarvitsevat jalkapallohallia?
Tutkimukset osoittavat erilaisen pallon potkimisen kehittävän taito-ominaisuuksia jalkapallossa. Futsalin pieni kenttä, pienempi pelaajamäärä, suurempi määrä kosketuksia ja toistuvat, nopeat suunnanmuutokset ovat erinomaista jalkapalloharjoitusta. Molemmissa lajeissa täytyy havainnoida kentällä samoja asioita, sekä käsitellä pelivälinettä jaloilla. Portugalissa asuessani ihmettelin lajin valtavaa suosiota, vaikka jalkapalloa voisi pelata ympäri vuoden. Jokuhan siinä on syynä miksi jalkapallossa menestyvissä maissa futsal on myös iso laji.
Tuntematta yhtään Kotkaa kaupunkina voisin veikata seuraavan ongelman tulevan siitä ettei näille junioreille riittäisi futsalille salivuoroja kouluista tai liikuntahalleista. Futsal on kuitenkin talvilajina samalla viivalla vaikkapa koripallon ja salibandyn kanssa, joten näin suurella harrastajamäärällä vuorojen saannille on hyvät perusteet. Joensuun kaupungin materiaaleista löysin suoran lainauksen “harjoitusvuorot jaetaan hakijoiden sarjataso ja junioritoiminnan laajuus huomioon ottaen”. Jos ja kun sama pätee vaikkapa Kotkassa, olisi noin iso määrä futsalpelaajia varmasti ensimmäisten joukossa vuorojen jaossa. Toisaalta kaikkien muiden sisälajien kannattaisi osoittaa tukensa AT-areenan lämmitykseen, koska muuten futsal veisi paljon vuoroja heiltä.
Futsalista puhuttaessa nousee usein pinnalle puhe kuinka vaikkapa Neymar tai Coutinho ovat pelanneet junioreina futsalia. Futsalin yksi iso ongelma Suomessa onkin omien esikuvien puute. Portugalissa Ricardinho on supertähti joka tienaa miljoonia ja jonka kaikki tunnistavat. Andre Sousa oli Coimbrassa paikallinen kuuluisuus, jonka EM-kultaa juhlittiin kaupungintalolla. Portugalissa lapset haluavat olla kuin Ricardinho ja innostuvat myös sisällä pelaamisesta helposti. Suomessa lajiliitto ei juurikaan futsalia markkinoi, joten lapsille ei ole sankareita ja idoleita. Liikuntasalia ei koeta välttämättä niin mielekkääksi paikaksi harjoitella, kuin vihreää alustaa missä nähdään joka viikko Teemu Pukin paukuttavan maaleja. Suomessa valitettavasti harva jalkapallossa toimiva tietää mitään vaikkapa Italiassa futsalia ammattilaisina pelaavista Jukka Kytölästä tai Miika Hosiosta.
Loppuun vielä Ricardinhon maali EM-kisoista. Materiaalia futsalissa kyllä riittää lajin brändäämiseen, että suomalaisetkin lapset innostuisivat.
3⃣ years ago today, a guy called @ricardinho10ofi did this for @selecaoportugal🇵🇹 🔥🔥🔥🔥🔥🔥
Futsal's greatest goal ever🤔 pic.twitter.com/xefqaXPWKu
— UEFA Futsal (@UEFAFutsal) February 6, 2019