Tosiaan, piti kirjoitella miten reissu lähtenyt käyntiin ja aika moni on siitä kysellykkin. Harjoittelen nyt CS São João nimisessä seurassa. Seura sijaitsee siis Coimbran kaupungissa, mutta on silti oman kaupunginosansa seura. Käydään aluksi vaikka läpi miten tänne päädyttiin.
Keväällä varmistui että syyslukuvuodelle pääsen vaihtoon Coimbran yliopistoon. Matkakohde valikoitui ihan puhtaasti sen perusteella, että täällä futsal on iso laji ja opittavaa riittää. Aloitin heti keväällä googlettelun ja kyselemisen eri puolilta että minkäs tasoisia joukkueita Coimbrassa pelaa. Alkuun oli vaikeaa saada kontakteja mihinkään, sillä englantia ei seuroissa täällä kauheasti puhuta. Kasasin video-cv:n ja lähettelin sitä eri osoitteisiin. Lopulta tuli yksi vastaus toisella sarjatasolla pelaavalta CS São Joãosta että laitappa viestiä, kun oot Coimbrassa. Laitoin viestiä ja nyt on siis neljäs treeniviikko alkamassa.
CS São João voitti viime kaudella oman alueellisen lohkonsa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, mutta hävisi ratkaisevan nousukarsinta pelinsä. Tällä kaudella tavoitteena on taas nousu pääsarjaan. Ekalla viikolla edustusjoukkueen harjoitusohjelmassa oli kuudet harjoitukset ja kaksi peliä, joten sovittiin että aloitan B joukkueen mukana treenaamisen. Yliopistollakin joutuu viettämään reilusti aikaa. Sinänsä ulkomaille on hauska mennä, koska kukaan ei tiedä suomalaisesta futsalista yhtään mitään. Testille hyväänkin jengiin pääsee kun tekee näyttävän highlight videon ja kertoo olevansa vaikka maajoukkuepelaaja. Nopeasti kyllä ilmeni että virallisissa peleissä pelaaminen ei ole mahdollista, koska kansainvälinen siirto maksaa paljon (kuulemma yli tonnin) eikä näin lyhyeksi ajaksi sitä ole järkevä tehdä.
Coimbran kaupungissa kolmannella sarjatasolla on kaksi joukkuetta, toinen niistä on siis tämä CS São João B eli kakkosjoukkue. Toinen joukkue on CF Santa Clara, jonka kotihallin vieressä asun, mutta se on sarjan häntäpään porukka. Suunnitelmat A joukkueessa treenaamisesta vaihtuivat siihen, että treenaan B joukkueen mukana ja nyt lokakuussa pitäisi alkaa yliopiston joukkueen harjoitukset ja pelit. Yliopiston joukkue koostuu myös pitkälti ilmeisesti CS São Joãon A ja B joukkueen pelaajista ja se sijoittui kolmanneksi opiskelijoiden EM kisoissa kesällä. Samassa turnauksessa Tampere (joka koostui futsal-liigan PP-70 ja Leijona Futsal pelaajista) oli yhdeksäs ja voittaja Malagalle Coimbra tippui semifinaalissa.
CS São João B joukkueessa suurin osa pelaajista on alle 23 vuotiaita ja jos oikein ymmärsin niin jotain U23 sarjaakin saattavat pelata jossain välissä. Seuralla on U20 joukkue myös ja sen alle kaikki juniori ikäluokat. Seura on muutenkin jännä, sillä se pyörittää samassa talossa vanhainkotia, lastentarhaa ja futsalia. Seurasta voisin kirjoitella tarkemmin myöhemmin, kun ymmärrän paremmin sen toimintaa.
B joukkueen staffissa on päävalmentaja, apuvalmentaja (vetää fysiikka ja mv-treenit), huoltaja (joka pesee aina treeneihin puhtaat treenipaidat ja shortsit) ja muutama vanhempi herrasmies jotka ovat varmaan jotain joukkueenjohtajia tai seurapresidenttejä tms. Pelaajat liikkuvat A, B ja U20 jengin välillä jouhevasti. A jengi täydentää rosteria B:stä miten tarvitsee ja B täydentää U20 jengistä. Maalivahteja on nyt ollut joka viikko yksi A joukkueen mukana, eiköhän sinne vielä itekin pääse jonkun kerran pyörähtämään.
Treenit on B jengissä ollut laadukkaita. Joukkueen päävalmentaja Bruno Santos on äärimmäisen ammattitaitoinen kaveri. Jokaisessa harjoituksessa on selkeä teema joka kantaa harjoitusten läpi jokaisessa harjoitteessa ja kaikki mitä treenataan on selkeästi yhteydessä itse peliin. Onneksi Bruno kääntää oleellisimpia juttuja myös englanniksi, vaikka muuten aika vähän jengi englantia puhuu.
Ekat treenit mitkä olin niin pelattiin U20 jengiä vastaan, pelasin puolisen tuntia juoksevaa aikaa, nollat pysyi omissa ja tein yhden maalin. Pelin jälkeen tuli kutsu seuraavan päivän harkkapeliin, jossa pelasin 15min tehokasta peliaikaa. Peli oli Ançã Futsalia vastaan joka on myös kolmannen sarjatason jengi aika läheltä Coimbran kaupunkia. Peli päättyi 2-2 ja yksi maali meni mulle tilanteessa, jossa olisi voinut kommunikoida kenttäpelaajien kanssa yllättäen hieman paremmin.
Suurin haaste täällä pelaamisessa on ettei mulla portugalin kieli vielä oikein taivu. Pelaaminen on todella vaikeaa, kun ei voi ohjata omia pelaajia. Alkuun on ollut pakko yrittää hoitaa ohjaaminen englanniksi, mutta aika vaihtelevalla menestyksellä se näitten ymmärrykseen menee. Kieltä on siis pakko oppia.
Kuvista kiitos Ville Mikkolalle, joka on pyörinyt myös menossa mukana. Jatketaan taas harjoittelua.