Lauantai 6.4. Sijaintina Barcelona. Lähemmäs parikymmentä astetta lämmintä ja illalla ensimmäistä kertaa katsomaan Espanjan Liigaa. FC Barcelona ja Atletico Madrid ratkaisevat jalkapallon mestaruutta muutaman kilometrin päässä, mutta päätän suunnata joen toiselle puolen Badalonaan, jossa pelataan illalla futsalia. Totta kai Barca – Tico matsi kiinnostaisi myös, mutta halvimpien ylärivin lippujen ollessa 150€ ei paljoa tarvitse miettiä valintaa jalkapallon ja futsalin välillä.
Henkilökohtaisesti jalkapallossa tökkii nykyään juuri raha. Huippufutis on rikkaiden leikkikenttä, joka ei jaksa enää samaan tapaan sytyttää kuin lapsena. Barcan fanikaupassa Messin aito pelipaita 160€. Seuroja rahoittaa sheikit, oligarkit, yms ja pokaalia nostaa lopulta rikkain. Tottakai poikkeuksia on ja onhan kovatasoista peliä mukava seurata. Futsalissa ei rahaa liiku läheskään niin paljoa (eikä niin epämääräisiä rahoittajia kiillottamassa omia julkikuviaan, paitsi ehkä eräät maajoukkueet), joten huippufutsal tuntuu paljon helpommin lähestyttävältä. Itselle ristiriita syntyy siitä, kun jalkapallon puolella löytyvät kaikki työpaikat, johon valmistun vuoden päästä. Tämäkin reissu oli itseasiassa koulureissu, sillä olimme vierailemassa Sant Gugatissa Centre D’alt Rendiment nimisessä urheilukeskuksessa (jonka urheilijat ovat voittaneet kesäolympialaisissa enemmän mitaleita kuin kaikki pohjoismaat yhteensä). Puhtaasti futsalin parissa ei työpaikkoja Suomessa ole juurikaan seuroissa tai liitossa, vaikka rekisteröityjä pelaajia hyvä määrä onkin.
Hyppään Barcelonan metroon ja hetken kuluttua löydän itseni Olympico De Badalonan ovelta. Kotijoukkueena ottelussa toimii FS García, joka on perustettu jo vuonna 1975 nimellä Fútbol Sala Indústrias García. Joukkue on Santa Coloman kaupunginosasta ja se käyttääkin virallisena nimenään tällä kaudella Industrias Santa Coloma nimeä. Joukkue siirtyi tammikuussa pelaamaan Olympico De Badalonan halliin, koska seuran oma halli Pavelló Nou uudistetaan. Hallien välillä ei ole kuitenkaan kuin 3km välimatkaa.
Halli oli itsessään hieno, mutta vähän turhan iso (penkit 12 500 ihmiselle) kaupunginosajoukkueelle. Käytössä oli vain pääkatsomo, eikä sielläkään kuin vajaa tuhat katsojaa. Tunnelma pelissä oli ihan mukava, sillä Levanten kannattajia oli Valenciasta asti tullut 10-15 joukko kannustamaan omiaan. Kotijoukkueella oli myös oma hieman tätä isompi rumpuryhmä, joka piti ääntä toisella puolella katsomoa. Omassa pienemmässä hallissa (kuulemma 2000 penkkiä) tunnelma olisi varmasti ollut hieman parempi. Kotijoukkueen vieraana oli joukkue englantilaisesta Ballers Futsal Akatemiasta. Joukkueella oli peliretki Barcelonassa, jossa he pelasivat paikallisia futsaljoukkueita vastaan ja kävivät katsomassa myös tämän pelin.
Santa Coloman pelaajista Maico, Ximbinha (Brasilia) ja Sebas Corso (Argentiina) olivat ainoat ulkomaalaiset. Suurin osa oli muutenkin Barcelonasta ja useammalla pelaajalla on kokemusta myös Barca B:n riveistä. Barcalla on La Masian harjoituskeskuksessa myös futsal kentät, joten sieltä kasvaa varmasti laadukkaita pelaajia muihinkin joukkueisiin. Levanten joukkue koostui kolmesta brassista (joista yhdellä myös Azerbaijanin kansallisuus), yhdestä argentiinalaisesta ja kourallisesta espanjalaisia. Mieleen jäi erityisesti staffin määrä ja sen ammattimaisuus. Esimerkiksi Levanten penkillä apuvalmentaja hääräsi pädi kädessä kokoajan ja siihen tuli kokoajan kuvaa omalta kameramieheltä ylempää katsomosta.
Ottelu päättyi Levanten 2-5 voittoon. Ottelu oli varsin tasokas, eikä se juurikaan jäänyt mielestäni jälkeen vaikkapa Sporting – Benfica ottelusta. Erityisesti molemmat maalivahdit vakuuttivat. Santa Coloman Miquel Feixas (syntynyt 1997) ja Levanten Raúl Jiménez (1996) ottivat useita hienoja torjuntoja. Veikkaisin, että molemmat päätyvät vielä kovempiinkin seuroihin myöhemmin.
Aikaisemmat “Futsalturistina” osat löytyvät tästä #1 ja tästä #2.