Terve. Selviydyin Suomeen asti ja ehdin käydä samantien opiskelijoiden SM-karkelot pelailemassa. Pelasin ekassa pelissä kentällä ja loukkasin polven heti siihen malliin, ettei maalissa voinut enää olla. Tuli sitten pelailtua pohjapelaajana useampi peli ja mukavasti pronssiset mitalit kaulaan viimeisen pelin päätteeksi. Välierien 2 x 15min tehokasta peliaikaa oli hieman liikaa seitsemällä kenttäpelaajalla, varsinkin kun alla oli jo viisi peliä viikonlopun aikana. Välierää taidettiin johtaa 2-1, mutta lopulta oululaiset tulivat ohi 12 kenttäpelaajan rosterin ansiosta. Finaalissa niukan 4-3 voiton vei Tampereen Cowabunga, jossa taisi olla pelaajia ainakin Ilveksestä, LeiF:sta ja PP-70:stä.
Futsalmaalivahdille jalalla pelaaminen on älyttömän tärkeää, joten pyrin sitä harjoittelemaan aina kun mahdollista. Välillä olen käynyt isän ikämiesjoukkueen futsal treeneissä pelailemassa, välillä Vierumäen opiskelijoiden iltapäiväpeleissä ja viime kaudella kävin PS Villan kakkosjoukkueen mukana pelaamassa kentällä yhden 3. divari ottelun. Kesällä tuli jopa pelailtua 3. divarissa jalkapalloa viitisen peliä, topparia ja hyökkääjää. Suomessa vielä pärjää maalivahtina olemalla hyvä torjumaan, mutta Portugalissa maalivahdin on pakko osallistua aktiivisesti peliin. Ajallisesti yksi tunnin höntsävuoro kenttäpelaajana vastaa kuitenkin maalivahtiharjoitteissa tehtäviä jalalla pelaamisen harjoitteita helposti koko kuukauden edestä. Lisäksi maalien tekeminen on todella kivaa. Tämän vuoden OSM-kisoissa tuli osuttua kerran, viime vuonna kahdesti.
Yhteenveto Portugalin reissusta. Mitä jäi mieleen?
Mahdollisuus. Jälkikäteen mietittynä päällimmäisenä jäi mieleen, että olipahan hieno mahdollisuus päästä kokemaan miten Portugalissa seurat toimivat ja miten futsalia pelataan. Paikallisten mukaan futsal on jalkapallon jälkeen toiseksi isoin laji Portugalissa, joten meininki on täysin erilaista alemmillakin tasoilla kuin Suomessa.
Lähde vaihtoon. Jos joku futsalia pelaava opiskelija lukee tätä, niin lähde vaihtoon. Kaikkia mahdollisia apu- ja tukirahoja tyrkytetään suomalaiselle opiskelijalle niin paljon, että tollasessa maassa kuin Portugali niin pääsee melkein rikastumaan opiskelijana. Jos mietityttää, niin ota kaveri mukaan. Mulla oli Ville Mikkola mukana, mistä oli iso apu. Jaettiin kaikki koulutehtävätkin, niin jäi aikaa keskittyä enemmän futsaliin.
Kielitaito. Jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut käydä etukäteen joku Portugalin alkeiskurssi edes. Tai ottaa vaihtokohteeksi jokin maa, jonka kielen osaat jo valmiiksi. Kävi älytön tuuri, että löytyi joukkue jonka valmentaja osasi todella hyvin englantia ja jaksoi kääntää kaiken aina.
Suomessa on kaikki hyvin. No ainakin moni asia paljon paremmin. Syksy on pimeä ja sateinen Portugalissakin, mutta suomalaisissa taloissa on sentään eristeet ja lämmitykset. Suomalaisissa liikuntahalleissakin on lämmin talvisin, onneksi ite pelaan sentään hanskoilla jotka lämmittää. Hauska muuten miten portugalilaiset maalivahdit kiinnostuivat kovasti noista hanskoista mitä käytän. Suomessa niistä saa kuulla lähinnä vittuilua kun asiantuntijat jaksavat aina kertoa mielipiteitään. Lisäksi voisi mainita vielä että esim. suomalainen koulutus on ihan eri tasoa kuin eteläisemmässä euroopassa. Jos pyörittäisin futsal joukkuetta ja haluaisin taitavia pelaajia, houkuttelisin heitä ennemmin koulutuksella kuin rahalla.
Erilaiset maalivahdit. Jäi mieleen miten erilaisia maalivahdit ovat Portugalissa ja Suomessa. Jos perinteisen suomalaisen pallontorjujan veisi Portugalin toiselle sarjatasolle, ei hän siellä kovin kummoisesti pärjäisi. Jos taas Portugalin toiselta sarjatasolta veisi maalivahdin Suomen liigaan, ei häntäkään erityisen hyvänä varmasti pidettäisi. Kärjistäen vois sanoa, että Portugalissa maalivahti on enemmän pelaaja, joka sattuu välillä joutumaan torjuntatöihin. Esimerkiksi alemmissakin sarjoissa on ihan yleistä, että kesken pelin saattaa maalivahti tulla yli puolen kentän pelaaman 5v4 peliä, vaikka tilanne olisi tasan. Omat ominaisuudet onneksi sopivat hyvin paikalliseen maalivahtikulttuuriin. Jalalla pelaamista, pelinlukua ja reaktioita kehuttiin, mutta peittämisen asennot olivatkin sitten ihan päin helvettiä. Suomessa kun ei oikein maalivahtivalmennusta ole futsalissa ollut, ainoa joka on futsalin torjunta-asentoja itselleni edes jollain tasolla näyttänyt taitaa olla SoVo:n Jarkko Ihalainen. Kiitos niistä Someron monarin oppitunneista.
Fyysinen valmennus. Jäi mietityttämään, miksi portugalilaiset ovat niin nopeita ja nuoretkin osaavat potkasta jo kovaa. Pelaajat ovat kuitenkin erittäin kevytrakenteisia ja mitään erillistä nopeusharjoittelua ei treeneissä tehty. Toki osa harjoitteista (pienpeleistä) oli rakennettu selvästi kehittämään jotain fyysistä ominaisuutta. Myös alkulämmittelyt olivat usein jotain hassuttelupelejä tai suoraan rotaation pyörittämistä pallojen kanssa. Jumppapiirejä, dynaamisia venytyksiä ja kuntopallon heittämistä jäin kaipaamaan, koska niitä on aina Suomessa tullut tehtyä. Ainakin CS São Joãon ykkös- ja kakkosjoukkue käytti valokennoihin juoksemista pelaajien testaamiseen, varmaan myös muutkin ikäluokat. Lisäksi maalivahtitreeneissä ei tehty ikinä räjähtävää voimaa. Lähes aina yhden harjoitteen pituus oli niin pitkä, että reidet olivat ihan tukossa. En ymmärrä miten tämä liittyy peliin, jossa torjuntoihin päästään aina hyvin levänneenä ja tarkoitus on olla nopea todella lyhyellä matkalla.
Mielenkiintoisia ihmisiä. Näitä tuli tavattua useita. Pelkästään CS São Joãon treeneissä toki oli mielenkiintoisia pelaajia, joista jäi mieleen esimerkiksi jo uransa lopettanut 38-vuotias Gonçalo Barão. Gonçalo pelasi aikanaan Sportingissa, mutta lopetettuaan uransa CS São Joãon ykkösjoukkueeseen, kävi hän välillä kakkosjengin treeneissä pelaamassa ja ohjaamassa nuoria pelaajia. Opin että ammattipelaajalla on ammattimainen asenne vaikka treenaisi missä. Lisäksi Portossa tuli tavattua brasilialainen Emerson, joka pelaa Futsal Azeméis-joukkueessa Portugalin liigassa. Emerson oli aikasemmin pelannut Kiinassa ja Tsekissä. Kiinan futsal oli kuulemma todella heikko tasoista, eikä Tsekkien liigankaan taso kuulemma ollut kummoinen. Oli pakko sitten hehkuttaa suomalaisen futsalin tasoa hänelle.
Kontakteja. Mukavasti jäi myös kontakteja paikalliseen lajiväkeen. Toivottavasti tulee vielä törmättyä heihin joskus. Mielenkiintoista myös seurata mihin asti Portugalin nuorisomaajoukkueissa pelaavat CS São Joãon pelaajat pääsevät vielä urallaan. U21 maajoukkueen maalivahti Leandro Costan nimi pitää varsinkin pitää muistissa.
Lähdenkö uudestaan?
Opiskelut Vierumäellä näyttävät siltä, että ensi lukukaudelle olisi työharjoittelu, sekä opinnäytetyö jäljellä. Erikoistun kilpa- ja huippu-urheiluun, joten työharjoittelu on hyvä tehdä esimerkiksi jollekkin seuralle. Opinnäytetyöksi olisi tarkoitus tehdä joku maalivahtitoimintaan liittyvä työ. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi kaudella on mahdollisuus opiskella ja pelata ihan missä päin tahansa, saaden silti opinto- ja asumistukea. Ulkomaan seikkailut on kuitenkin jo aika mukavasti nähty ja mielummin lähtisin rakentamaan jotain Suomessa futsalin parissa. Pelaaminen kiinnostaa kuitenkin yhä eniten eli jos joku seura kaipaa maalivahtia ja halpaa työvoimaa, niin voi ottaa yhteyttä. Aina kannattaa kokeilla.
