Reissu alkaa olemaan lopussa ja hyvillä mielin paluu lämpimään Suomeen edessä. Öisin täällä on lämpötila mennyt alle kymmeneen ja koska kämpässä ei ole eristeitä tai lämmitintä, on sisällä todella kylmä. Kirjoitan tähän esittelyn Centro Social de São João seurasta, jossa on tullut vietetty aikaa reilut kolme kuukautta. Täytyy varmaan vielä kirjoittaa joku yhteenveto yleisesti reissusta myöhemmin.
Centro Social de São João
Seura sijaitsee Coimbrassa, São Martinho do Bispon kaupunginosassa nelisen kilometriä keskustasta rannikolle päin. Centro Social tarkoittaa sosiaalista keskusta eli laitoksessa on vanhainkoti, sekä päiväkoti. Centro Socialeja on Portugalissa paljon, mutta tämä eroaa tavallisista siinä, että se pyörittää myös urheilu eli futsal toimintaa. Seuran (tai laitoksen) mottoina ovat “Me pidamme huolen meidän ympärillä olevista”, sekä “urheilu on avain terveelle kasvulle ja kehitykselle”.
Urheilu on tässä tapauksessa futsal, sillä seurassa ei muiden lajien toimintaa ole. Päiväkodissa toki varmasti liikutaan muutenkin kuin pallon perässä. Vanhainkoti ja päiväkoti ovat samaa rakennusta futsal-hallin kanssa eli siellä on keittiöstä ja keittäjistä lähtien kaikkea. Hallin katsomon alla on kahvila, joka palvelee joka päivä. Futsaljoukkueiden taustahenkilöistä osa on ainakin töissä myös päiväkodin tai vanhainkodin puolella.
Taloustilanne Portugalissa on huono ja se näkyy myös seuroissa. CS São João panosti paljon viime kaudella nousuun pääsarjaan, mutta jäivät ensimmäisenä ulos nousukarsinnoissa. Tämä näkyy kuulemma seuran toiminnassa vieläkin ja esimerkiksi viime kaudella 22 maalia tehnyt Pedro Silva lähti tämän kauden ensimmäisen pelin jälkeen saman sarjatason Boavistaan, koska hänelle ei ollut enää varaa maksaa. Seurassa on nyt kolme ammattilaispelaajaa, jotka tekevät myös jonkin verran junioreiden valmennusta pelaamisen ohessa. Loputkin pelaajat jotain korvausta saavat, mutta tekevät muutakin samalla. Esimerkiksi yliopiston opiskelijoita on useita, sekä päiväkodin ja vanhainkodin puolella voi olla jotain hommia.
Pelaajista suurin osa on portugalilaisia, mutta joukkueessa on myös kolme brassia. Yksi heistä on pelannut aikaisemmin Kyproksella, toinen Kiinassa ja kolmas Italiassa, Kuwaitissa, sekä Kiinassa. CS São João pelaa 3-1 muodostelmalla ja pivotin paikalla pelaa todella hyvä brassi Romário. Romário on vain noin 170cm pitkä mutta todella hyvä suojaamaan, tiputtelemaan ja kääntymään pallon kanssa pivotin paikalla. Lisäksi hän on usein takatolpalla laittamassa palloa maaliin. Kahdeksaan sarjapeliin hän on tehnyt 11 maalia. Muista kenttäpelaajista mieleen on jäänyt parhaiten 27-vuotias Gustavo Martins. Hän on paikalliseksi pelaajaksi poikkeuksellisen pitkä ja fyysisesti vahva, mutta pelaa silti laidassa sillä nopeutta riittää myös haastamiseen. Hän on portugalilainen ja myös seuran oma kasvatti.
Seura panostaa paljon junioreihin, koska rahaa ei ole paljoa. Portugalissa ikäluokat futsalissa menevät kahden välein eli U7, U9, U11, U13, U15, U17. CS São Joãolla on jokaiseen ikäluokkaan ainakin yksi joukkue ja joissan jopa kaksi joukkuetta. Näiden lisäksi on myös U20 joukkue, sekä kakkosjoukkue jossa pelaajat ovat pääasiassa alle 23-vuotiaita. Parhaiten menestyneitä juniorijoukkueita ovat U20 ja U17 joukkueet, jotka pelaavat kyseisten ikäluokkien korkeinta sarjatasoa. Junioripelaajat menevätkin viikon aikana välillä ykkösjoukkueen mukana, välillä kakkosjoukkueen mukana, sekä välillä oman U20 joukkueen mukana. Eri ikäluokat ja joukkueet seuran sisällä tekevät siis todella paljon yhteistyötä.
Olen siis treenannut lähinnä kakkosjoukkueen mukana, mutta välillä ollut myös yhteisharjoituksia ykkösjoukkueen valmentajan ja pelaajien kanssa. Eniten oppia olen saanut kakkosjoukkueen valmentajalta Bruno Santokselta, joka onneksi on puhunut todella hyvää englantia. Bruno on pelaajauransa jälkeen valmentanut Leirian alueella miesten joukkueita, mutta täksi kaudeksi hänet houkuteltiin CS São Joãon kakkosjoukkueen nuorten avuksi. Kaikin puolin todella ammattitaitoinen valmentaja.
Taloudellisesta tilanteesta kertoo ehkä sekin ettei Bruno saa hommastaan korvausta eikä seura pysty tarjoamaan edes valmentajakursseja tai lisenssin ylläpitoon vaadittavia maksuja. Portugalissa kuulemma valmentajien täytyy uusia valmentaja lisenssiään tietyn ajan välein ja maksaa se siis omasta pussistaan. Tästä johtuen Bruno olikin hyvin kiinnostunut suomalaisesta futsalista ja väläytteli kiinnostusta valmentaa vaikkapa Suomessa. Portugalissa on hyvä valmentajakoulutus systeemi ja jo alemmilla tasoilla vaaditaan valmentajilta koulutus ja lisenssit, päteviä valmentajia siis riittää.
Pavilhão Centro Social São João on mukava paikka treenata ja katsoa pelejä. Täysimittainen parketti reiluilla turva-alueilla ja noin 600 penkin katsomolla. Pukukoppien lisäksi hallissa on oleskeluaula sohvilla, videoiden katsomiseen huone, pieni kuntoutustila ja pesula, jossa kakkosjoukkueenkin varusteet huoltaja pesee joka treeneihin. Kaikki seuran joukkueet harjoittelevat hallissa, joten se on käytössä joka päivä 18-23 välillä. Vanhainkoti ja päiväkoti käyttävät hallia myös päivisin. Hallin sisäänkäynnin luona on ilmoitustauluja, missä lukee jokaisen joukkueen viikko- ja kuukausiohjelmat, sekä muita olennaisia tietoja.
Ykkösjoukkueen kohta taululla on kaikista isoin ja siellä onkin kaikkea aina pelaajien paikalla olo prosenteista lähtien. Ilmoitustaulu oli todella kätevä, koska siitä oli helppo katsoa milloin muut joukkueet treenaavat. Oli helppo siis käydä katselemassa eri ikäisten joukkueiden harjoittelua. Täytyy kuitenkin mainita vielä että, koska ollaan Portugalissa niin oli hallissa myös vähän korjattavaakin. Eräänä kovin sateisena päivänä kesken ykkösjoukkueen pelin hallista katosivat sähköt vartiksi. Lisäksi katosta tihkui vettä viiteen kohtaan kenttää ja sitä täytyi moppailla tasaisin väliajoin. Muutama lintukin piti sadetta katonrajassa ottelun aikana.
Tänään tätä kirjoittaessa on itsenäisyyspäivä ja huomenna pitäisi olla taas Suomessa. Viikonloppun suunnitelmana vähän höntsäfutsalia ja sen jälkeen täytyy alkaa etsimään joukkuetta loppukaudeksi.