Syyskauden ruotsalaisen Hammarby IF FF Futsalin maalivahtivalmentajana on toiminut Suomen futsal-liigasta tuttu maalivahti Jori Lagerblom (kuvassa numero 27). Suomessa Jori tunnetaan parhaiten Liikunnan Riemun maalivahtina. Parhaimmillaan Lagerblom & Sami Myllymäki muodostivat futsal-liigan kovimpiin kuuluneen maalivahtiduon. Otimme Jorin haastatteluun Ruotsin puolelta, sekä kysyimme miltä raiteella Riemun nousujuna porhaltaa ohi.
Terve, kerrohan alkuun miten olet päätynyt Hammarbyhyn ja mikä toimenkuvasi siellä on?
Sain syksyn ajan kestävän harjoittelupaikan Tukholmasta. Kyselin käytännön vinkkejä muuttamiseen Ruotsissakin valmentaneelta suomalaiselta futsal-vaikuttajalta, jolta myös sain Hammarbyn joukkueenjohtajan yhteystiedot. Päästiin hänen ja valmennuksen kanssa yhteisymmärrykseen, että otan vastuulleni maalivahtien valmennuksen ja pääsen samalla itse treenaamaan joukkueen mukana. Näin olen päässyt myös kuntouttamaan alkuvuodesta leikattua polvea myös kenttäolosuhteissa. Suomeen palaan vuoden vaihteessa, joten muutaman viikon pääsen vielä touhuamaan Bajenin kanssa.
Millaisia eroja näet Suomen ja Ruotsin sarjojen välillä?
Ehdottomasti suurimmat erot ovat taktisella puolella. Ruotsin liigassa on monta pelaajaa, jotka pelaavat korkealla tasolla myös jalkapalloa, jolloin yksittäisten pelaajien taitotaso on Suomea paremmalla tasolla sekä peleissä mennään korkealla temmolla. Vastaavasti tämä näkyy taas heikkoutena erityisesti puolustussuuntaan. Suomen futsal-liigassa ei taida hirveästi muutamaa SoVo:n pelaajaa lukuun ottamatta olla päälajinaan jalkapalloa pelaavaa löytyä. Täällä treeneissä käytetään paljon aikaa futsalin omaisten liikkeiden ja kosketusten kehittämiseen vielä näin joulukuussa. Yllättävän vähän huomiota annetaan erikoistilannepelaamiselle treeneissä sekä peleissä. Täällä myös pelataan treeneissä paljon ja vähäisemmälle peliajalle jääneet pääsevät pelaamaan harjoitusotteluita melkein joka toinen viikko ykkösdivarijoukkueita vastaan. Kaikki jalkapalloilijat eivät myöskään pelaa futsalkautta loppuun, joka tulee muuttaman vielä voimasuhteita kauden loppupuolella.
Entäpä minkälaisia eroja näet maalivahdin näkökulmasta?
Maalivahdit ovat aika kirjavaa joukkoa täällä. Suurin osa on työskentelee hyvin futsalmaalivahdille ominaiseen tyyliin, mutta joukosta löytyy myös jonkin verran enemmän jalkapallomaalivahdille sopivaa tyyliä. Suomessa maalivahtien sijoittuminen sekä torjunta-asennon mukauttaminen tilanteen mukaan on huomattavasti paremmalla tolalla. Täällä moni maalivahti tuppaa tulemaan toiselle etutolpalle vähän kuin selkä edellä torjunta-asennon ollessa yksipuolinen. Ruotsissa maalivahdit ovat aggressiivisempia pallon saadessaan, joten ei ole kovinkaan epänormaali näky nähdä maalivahdin tiputtavan pallon ja lähtevän nousemaan sen kanssa hyökkäykseen. Tämä meillä Riemussa jostain syystä kiellettiin multa ja Sämpyltä (Sami Myllymäki) jo Empun (Eemeli Jokisen) aikana. Myös lähes puolet maalivahdeista käyttää hanskoja, jolloin heittotekniikka on hyvin erilainen
Millainen maalivahtitilanne Hammarbyssä on ja olisiko ollut mahdollista myös pelaaminen valmentamisen lisäksi?
Kun liityin syksyn alussa maalivahtitilanne joukkueessa oli erittäin hyvä. Kaksi kovaa kilpailijaa ykkösvahdin paikasta ja hyvä kehityskelpoinen kolmosveskari hakemassa kokemusta. Toinen veskareista saikin kutsun maajoukkueleirille marraskuussa. Tämän lisäksi polvi ei ollut vielä syksyn alussa täydessä pelikunnossa, joten ei ollut järkeä lähteä tekemään kansainvälistä siirtoa. Nyt kuitenkin toinen kilpailevista maalivahdeista on sivussa, joten ollaan keskusteltu loukkaantumisten varalta mahdollisista skenaarioista, joista yks on loppuvuodeksi siirtyminen virallisesti Hammarbyn riveihin pelaajana. Olisihan se aika upeeta debytoida Ruotsin liigassa, mutta toivotaan ettei kuitenkaan tarvitse.
Kuinka usein joukkueenne harjoittelee?
Joukkue harjoittelee yleensä kahdesti viikossa tiistaisin ja torstaisin, jonka lisäksi treenipeli vähemmän peliaikaa saaneille lähes joka toinen viikko.
Minkälainen tunnelma Ruotsin liigan peleissä on?
Tavallisissa peleissä käy katsojia pääsääntöisesti kahden sadan molemmin puolin. Taisi sarja-avauksessa Linköpingissä mennä jopa 600:n katsoja raja rikki. Eilen pelattiin se varsinainen Tukholman derby Djurgårdenia vastaan. Yleisömäärä taisi olla lähes 1200, joten tunnelmaa riitti. Täytyy kuitenkin tähän disclaimerina todeta mustaturkoosien lasien läpi, ettei koko yleisön kattaneen alun yhteislaulusta huolimatta tunnelmalta päästy ihan parhaiden Jyväskylän derbyjen tasolle. Tähän voi myös vaikuttaa se, ettei vieraiden fanijoukkoja päästetä areenalle turvallisuusuhista johtuen. Pelattiin myös pikku-derby Nacka Juniorsia vastaan, mutta se ei hirveästi eronnut muista sarjapeleistä.
Millä mielin olet seurannut Liikunnan Riemun pelejä alkukaudella Futsal Ykkösessä, onko nousujuna vielä raiteillaan?
Hyvillä mielin olen seuraillut Riemun pelejä alkukauden osalta. Ykkönen on ollut tänä vuonna selvästi ennakoitua tasaisempi, joka on ehdottomasti hyvä asia sarjan kannalta. Joukkueesta on kantautunut hyvin positiivinen fiilis parista vaikeasta pelistä huolimatta. Uskon vahvasti, että joukkue on oikeilla raiteilla kohti sarjan kärkipaikkaa. Keväästä tulee ehdottomasti mielenkiintoinen!
Kiitos Jori haastattelusta!
