Olipa kerran Oulu. Olipa kerran Kempele-halli. Mutta siitä myöhemmin.
Futsal-Ykkösessä pelaillaan aika tärkeitä viikkoja. Otteluita on jäljellä seitsemästä kymmeneen. Alastaro ja Rauma ovat selkeästi eri aikavyöhykkeillä suuren eronsa vuoksi.
Ykkösen pohjilla käytännössä kuusi viimeistä joukkuetta pelaa putoamista vastaan. Näistä PJK on aika turvallisessa asemassa, kunhan eivät ota loppuun suurehkoa tappioputkea. FC Rauma pelaa puolestaan suurista asioista tulevana viikonloppuna. Oulun tuplasta kuusi pistettä sementoisi asemia Ykköseen kaudelle 2020–2021, mutta jos tuliaisina on pelkästään turpakäräjiä muuallakin kuin nakkikioskilla, alkaa Satakunnassa ahdistaa takin kauluksia ihan kunnolla.
Oraakkeli veikkaakin nyt hieman pitkittyneestä marraskuusta johtuen harmaantuneesta kristallipallosta katsoen sarjapaikan uusimiseen tarvittavan 22–25 pistettä. Vuosi sitten neljänneksi viimeinen keräsi 25 pistettä. Silloin tosin myös Loiske olisi säilynyt sarjassa, koska vain kaksi putosi.
Mennään sitten tuonne yläpäähän. Samalla tavalla kuudella joukkueella on mahdollisuudet nousuun joko suoraan tai karsintojen kautta. Kuusi, mikäli Moon hoitaa rästiottelunsa. Heidän harmikseen se on sarjan kärkiporukoihin kuuluvaa Kiistoa vastaan.
Kiisto ja Zenith ovat tilanteessa, jossa Zenithillä ei ole sarjan voitto enää omissa käsissä. Tämä tietysti on saivartelua näin monta viikkoa ennen kauden päättymistä. Nämä kaksi joukkuetta kalistelivat 3–3 tasapelin toisen kierroksen alkuun. Vaikka helsinkiläiset tällä haavaa sarjaa johtavat, tulee Kiisto kaatamaan viikonloppuna Monkulat nousten kärkeen. Se lyö painetta pääkaupunkiin.
Viikonlopun mielenkiintoisin ottelu löytyykin upeasta Herttoniemenrannan futsalpyhätöstä. Tuhansia ihmisiä lehtereille vetävä lähiösali saa toimia pääpaikkana Zenithin ja TPK:n välisessä ottelussa. Zenith on kaksi pistettä TPK:a edellä, yhden ottelun enemmän pelanneena. Pahimmassa tapauksessa he ovat viikonlopun jälkeen pisteen turkulaisia ja kaksi pistettä vaasalaisia perässä. Ottelun enemmän pelanneena. Toisaalta, saattavathan he olla myös yksin kärjessä kahden kompastumisen myötä…
Kun vähän puhdistaa kristallipalloa paidan hihaan sieltä on nähtävissä hailakka kuvajainen. Siinä kuvajaisessa futsal-liigan kautta aikain menestynein seura Ilves kohtaa turkulaisen TPK:n taistelussa liigapaikasta. Kumpaisenkin voitettuaan kotiottelunsa on edessä kolmas ja ratkaiseva kamppailu Tampereella.
Olipa kerran Oulu. Olipa kerran Kempele-halli. Se oli tarkalleen 18. tammikuuta 2004. Tuolla kaudella runkosarja päättyi TPK:n voittoon. He hävisivät kauden aikana kertaalleen, Raine Vallin Seurahuoneelle Kokkolassa. Oli edessä lopputurnaus Oulussa. Välierissä TPK kaatoi Tervarit ja Ilves TP-Seurahuoneen.
18. tammikuuta Ilves lähti haastajana finaaliin. Kerho siirtyikin johtoon Toni Mensakovin maalilla. Teemu Terho tasoitti ottelun ja mentiin jatkoajalle. Jatkoajalla Ilves sai rajapotkun hyökkäysalueelta. Janne Mertanen otti itselleen pienen rullauksen, ja ampui tulisen laukauksen kohti TPK:n maalia. Maitse kulkenut peliväline osui tolppaan, siitä maalivahti Jani Meriläistä selkään ja siitä sisään.
Ilves oli Suomen mestari.
Tuo ottelu on toistaiseksi ollut näiden joukkueiden välisistä kamppailuista se suurin. Oraakkelin kristallipallo kertoo maaliskuisesta, vielä suuremmasta ottelusta. Vaikka Ilves onkin pelannut todella huonosti läpi 2019–2020, niin Antti Teittisen joutsenlaulun pitäisi saada kauniimpi loppu. Ei sitä, minkä kristallipallo näyttää. Niin paljon Antti on suomalaiselle futsalille antanut.
Tästä voit ladata tuon Mertasen maalin. Kuvaus ja editointi Timo Ojala.