Artikkelikuva: Anu Kangas
Tervetuloa jälleen Marun matkassa -blogin pariin. Isot kiitokset runsaasta positiivisesta palautteesta ensimmäisen osan jälkeen!
OSA 2: KOMBINAATIOPELAAMISELLA TYÖKALUJA HYÖKKÄÄMISEEN
Huuhkajien päävalmentaja Jacob Friis nosti marraskuun maaotteluiden alla esiin Suomen hyökkäyspelaamisen ongelman: pelaaminen oli ollut liian vakaata ja seisovaa. Hyökkäyskolmannekselle hän kaipasi enemmän ”villejä” asioita.
”Sanoin pelaajille, että vapauttakaa käsijarru ja yrittäkää erilaisia asioita”, Friis totesi Palloliiton haastattelussa.
Tämä ajatus osuu siihen ytimeen, jota haluan tässä kirjoituksessa käsitellä. Toivoisin näkeväni jalkapallon hyökkäyskolmanneksella monipuolisemmin pelaajien välistä yhteispeliä ja erilaisia ratkaisumalleja. Mutta miten luomme edellytyksiä sille, että pelaajat uskaltavat yllättää ja ratkaista tilanteita yhdessä?
Rohkeuden rinnalle tarvitaan monipuolisia pelillisiä työkaluja. Pelkkä kehotus yrittää erilaisia asioita ei riitä, jos pelaajilla on vähän kokemuksia niiden toteuttamisesta. Pallollisen pelaajan vaihtoehtoihin vaikuttaa ratkaisevasti myös se, mitä muut hänen ympärillään tekevät. Oman kokemukseni mukaan jalkapallovalmentajakoulutuksissa ei paneuduta riittävästi siihen, miten tällaista yhteistyötä rakennetaan ja harjoitellaan.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen hyökkäystaktisia kombinaatioita: miten pelaajat voivat syötöillä, valeliikkeillä ja oikein ajoitetuilla liikkeillä luoda toisilleen tilaa ja murtaa puolustusta?
YHTEISTYÖ RAKENTUU HARJOITTELULLA
Laadukas kombinaatiopelaaminen vaatii harjoittelua. Pidän tärkeänä, että pelaajat oppivat tuntemaan toistensa vahvuudet ja lukemaan toistensa liikkeitä, mutta silloin kun yhteinen ”pelikieli” on sama, myös täysin toisilleen tuntemattomat pelaajat pystyvät ratkomaan tilanteita yhdessä. Tämä tekee kombinaatiopelaamisesta erittäin kiehtovaa. Joskus voidaan suoraviivaisesti hyödyntää ennalta harjoiteltuja malleja, kun taas toisinaan ratkaisu syntyy siitä, millaisia tiloja ja mahdollisuuksia puolustava joukkue antaa. Myös tutun mallin toteuttaminen vaatii kykyä mukautua puolustajien toimintaan.
Yhteisten toimintatapojen harjoittelu voi tukea luovuutta: kun pelaajat tunnistavat toistensa aloitteita, he voivat soveltaa oppimaansa ja löytää yhdessä odottamattomia ratkaisuja.
Edellisessä kirjoituksessani nostin esiin oman välittömän puolustajan ja joukkuetoveria puolustavan pelaajan havainnoinnin. Kombinaatiopelaamisessa näiden havaintojen merkitys korostuu: mihin puolustaja katsoo, miten hän sijoittuu ja mihin liikkeeseen hän reagoi? Tämän informaation perusteella pelaajat voivat tunnistaa mahdollisuuksia toimia yhdessä.
Futsalissa ja muissa pallopeleissä on lukuisia puolustuksen murtamiseen tarkoitettuja kahden tai kolmen pelaajan kombinaatioita. Niiden harjoittelu kasvattaa sekä yksittäisen pelaajan että koko joukkueen työkalupakkia. Kun harjoittelussa on mukana puolustajien toiminta ja vaihtoehtoisia ratkaisuja, pelaajat oppivat samalla lukemaan peliä, ajoittamaan liikkeitään ja kommunikoimaan.
.SAAD – SYÖTTÖ, VALELIIKE JA LIIKE KOHTI PALLOA
Yksi lempiliikkeistäni on ”Saadi”, jossa pallollinen pelaaja tekee yhteistyötä yleensä selkä vastustajan maaliin päin pelaavan pivot-pelaajan kanssa. Syystä tai toisesta jalkapallossa näkee tätä harvoin.
Kuvaamassani variaatiossa pelaaja syöttää pallon pivotille. Jos suora eteneminen oman puolustajan selustaan ei onnistu, syöttäjä tekee yleensä valeliikkeen heikomman jalkansa puolelle. Sen jälkeen hän vaihtaa nopeasti suuntaa vahvemman jalkansa puolelle ja liikkuu kohti palloa hakemaan jatkoa pivotilta. Joskus suuntaa muutetaan useamman kerran puolustajan eksyttämiseksi.
Yksinkertaistettuna liikkeen rytmi on syöttö, valeliike ja liike kohti palloa. Ratkaisevaa on kuitenkin se, miten puolustaja reagoi ja milloin pivot palauttaa pallon. Pivot-pelaaja voi myös tiputtaa pallon ja pelata seinäsyötön kummalle tahansa puolelle. Selkeyden vuoksi pivot pelaajaa voi verrata jalkapallossa selkä vastustajan maaliin päin pelaavaan keskushyökkääjään.
Seuraa, millä tavalla pallollinen pelaaja liikkuu syöttönsä jälkeen.
BLOKKI JA JATKOLIIKE AVAAVAT VAIHTOEHTOJA
Matalan puolustuslinjan murtamisessa blokkipelaaminen voi tarjota yhden työkalun.
Oheisessa kuvaesimerkissä pelaaja syöttää pallon laiturille ja sijoittuu blokkaamaan laitapuolustajaa. Tämän jälkeen hän kääntyy ja jatkaa liikettään boksiin. Jos pelaaja vain uhkaa blokilla mutta irtoaa siitä jatkoliikkeeseen, voidaan puhua valeblokista. Blokin ja jatkoliikkeen yhdistelmästä käytetään nimitystä ”block and continuation”. Blokin luonteeseen vaikuttaa moni asia, ja siihenkin on erilaisia tekniikoita, mutta ei mennä tässä aivan niin syvälle. Tilannetta voidaan myös verrata koripallon ”pick and roll” -liikkeeseen.
Yhteistyö voi avata kaksi mahdollisuutta: pallollinen pelaaja pääsee itse etenemään tai hän voi vapauttaa lyhyellä syötöllä blokin tehneen pelaajan. Jatkoliike on olennainen osa tilannetta, sillä sen avulla syöttäjä tulee uudelleen mukaan hyökkäykseen.
Toteutus vaatii tarkkaa ajoitusta ja yhteistä tilannetajua. Mahdollisuus on usein avoinna vain lyhyen hetken. Pallollisen on tunnistettava syntyvä tila, ja pallottoman on ajoitettava sekä sijoittumisensa että jatkoliikkeensä suhteessa palloon ja puolustajaan. Alla kaksi tyylikästä esimerkkiä:
SHUMI – LIIKE PUOLUSTAJAN ETUPUOLELTA
Kolmas kombinaatioesimerkki on ”Schumacher”, joka on saanut nimensä Brasilian ja Inter Movistarin futsallegenda Schumacherin mukaan. Hänet valittiin muun muassa Futsalplanetin maailman parhaaksi futsalpelaajaksi vuonna 2008.
Tässä kombinaatiossa palloton pelaaja hyökkää puolustajan etupuolelta tämän huomion ollessa pallollisessa pelaajassa. Liikkeen ajoitus suhteessa puolustajan katseeseen ja syöttöhetkeen on ratkaiseva: pallottoman on tunnistettava hetki liikkua, ja pallollisen on nähtävä sama mahdollisuus.
Ajoituksen on oltava erittäin tarkka. Liian aikainen liike antaa puolustajalle aikaa reagoida, mutta viivyttely voi sulkea syöttömahdollisuuden. Onnistuessaan liike ja syöttö muodostavat nopean yhteistyön, johon puolustaja ei ehdi vastata.
Oheiset videoesimerkit havainnollistavat, miten sama yhteistyön periaate voi näkyä molemmissa lajeissa:
ENEMMÄN KEINOJA RATKAISTA TILANTEITA YHDESSÄ
Näitä kombinaatioita yhdistävät puolustajan toiminnan havainnointi, syötön ja liikkeen yhteinen ajoitus sekä omien aikeiden peittäminen ja vastustajan huijaaminen. Viimeksi mainittu on mielestäni yksi futsalin keskeisimmistä perusasioista. Tosin ilman laadukkaita teknistaktisia taitoja sekä pelikäsitystä huijaamista on vaikea integroida pelaamiseen.
Onnistuessaan tällaiset tilanteet tuottavat pelaajille hienoja yhteisiä onnistumisen kokemuksia. Samalla ne konkretisoivat sen, miksi kombinaatioita kannattaa harjoitella: pelaajilla on enemmän keinoja auttaa toisiaan ja ratkaista pelin ongelmia yhdessä.
Toivoisin, että antaisimme näiden yhteistyötaitojen harjoittelulle enemmän tilaa myös jalkapallossa. Pelaajan työkalupakkiin kuuluvat omien ratkaisujen lisäksi keinot luoda mahdollisuuksia joukkuetovereille. Palloton pelaaja voi olla hyökkäyksen luovin pelaaja.
Friisin toive käsijarrun vapauttamisesta herättää lopulta kysymyksen myös meille valmentajille: annammeko pelaajille harjoittelussa riittävästi työkaluja ja vapautta kokeilla? Jos haluamme nähdä yllätyksellistä yhteispeliä maajoukkueessa, sille on luotava edellytyksiä jo lasten ja nuorten harjoittelussa.
Käsijarrun vapauttaminen koskee myös meitä valmentajia.
Lisää muun muassa hyökkäyspelaamisesta ja pallottomien pelaajien toiminnasta löytyy Jukka ja Mikko Kytölän blogeista: https://futsalfratelli.blogspot.com/2025/
Sergio Gargellin luento kombinaatiopelaamisesta jalkapallon ja futsalin kehityspäiviltä: https://www.youtube.com/watch?v=QiS1KfPumc8
Marun matkassa jatketaan seuraavassa osassa molempijalkaisuuden ja selkä maaliin päin pelaamisen parissa. Miten nämä taidot laajentavat pelaajan ratkaisumahdollisuuksia, ja mitä voisimme oppia niiden harjoittelusta futsalista?